Edustajisto ansaitsee suuremman roolin JYYn taloudessa ja omistajaohjauksessa! // The Council deserves a larger role in JYY’s economic policy and ownership steering!

Kuvakaappaus JYYn liiketoimintastrategiasta. Screenshot from JYY´s Bussiness Strategy

(A summary in English below)

Alvarin unionin tuoreessa vaaliohjelmassa otetaan kantaa entistä vahvemmin JYYn talouspolitiikkaan ja Soihdun omistajaohjaukseen. Vaikka näistä teemoista on viime vuosina käyty koko ajan enemmän keskustelua, kyseessä on edelleen monille vieraampi JYYn toiminnan osa-alue, joten koimme tärkeäksi taustoittaa omaa ajatteluamme.

Perinteisesti edustajiston toimijuus JYYn taloudellisessa päätöksenteossa on ollut melko vähäistä, minkä Alvarin unioni on kokenut ongelmaksi demokratian toteutumisen kannalta. Toisaalta se on ymmärrettävää, koska JYYn varsinaisen toiminnan talouden rakenteet ovat varsin vakaat: valtaosa kuluista muodostuu palkoista ja tilavuokrista, joita varten kannetaan jäsenmaksua. Kummallakaan puolella budjettia ei tapahdu kovin suuria muutoksia. Jäsenmaksun lisäksi tuloja saadaan ylioppilaskunnan harjoittamasta liiketoiminnasta – eli Soihdulta – ja yritysyhteistyöstä, joka ei tosin ole vuosien varrella muodostunut merkittäväksi tulonlähteeksi. Viime vuosien sääntömuutoksissa liiketoiminnan tavoitteeksi lisättiin jäsenille suunnattujen palveluiden tuottamisen lisäksi se, että JYY “[saa] varoja varsinaista toimintaa varten” (Perussäännön 24 §). Ylioppilaskunnan pitkän linjan talouspolitiikassa katseet siis kääntyvät toiveikkaina Soihdun suuntaan.

Talouskeskustelu otti ison harppauksen eteenpäin, kun vuonna 2019 laadittiin keskipitkän aikavälin taloussuunnitelma (KTS), jossa asetettiin euromääräisiä ja ajallisia tavoitteita sille, kuinka paljon Soihdulta saatavaa rahoitusta tulisi pitkällä aikavälillä nostaa (KTS luku 2.3 Tulotavoitteet). Vuonna 2020 tehdyissä omistajaohjauksen periaatteissa vahvistettiin perusajatus siitä, että Soihdulta saatavaa rahoitusta pyritään kasvattamaan mutta ilman numeerisia tavoitteita (s. 25). Selkeä tavoite on siis se, että tulevaisuudessa JYYn varsinainen toiminta saisi vuosittain nykyistä enemmän rahoitusta Soihdulta. Keskeinen kysymys JYYn “talouspolitiikassa” on se, miten tämä kasvava tuotto käytetään. Mahdollisuuksia on useita:

  • Varsinaisen toiminnan laajentaminen. Voitaisiin esimerkiksi palkata uusi asiantuntija jollekin sektorille, lisätä järjestöille maksettavia avustuksia tai tulkata edustajiston kokoukset englanniksi kielellisen saavutettavuuden lisäämiseksi.
  • Vararahaston kerryttäminen. JYY on kerännyt rahaa toimintaympäristössä äkillisesti tapahtuvia muutoksia varten: vararahaston avulla voitaisiin taata hallittu siirtymäaika esimerkiksi tilanteessa, jossa ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys poistuisi tai opiskelijamäärät laskisivat huomattavasti.
  • Jäsenmaksun alentaminen. Jos JYY saisi enemmän tuloja Soihdulta, voisi varsinaisen toiminnan pääasiallista tulonlähdettä eli jäsenmaksua alentaa.
  • Soihdun investoinnit. Soihdun liiketoimintastrategia pitää sisällään kunnianhimoisen investointiohjelman. Soihdun tulovirtojen kasvattaminen pitkällä tähtäimellä edellyttää käytännössä vapaarahoitteisten kiinteistöhankkeiden toteuttamista, mikä puolestaan edellyttää myös omaa pääomaa. Omistajaohjauksen periaatteissa on linjattu, että “[v]apaarahoitteista rakentamista lisätään maltillisesti rahoituspohjan monipuolistamiseksi” (s. 13).
  • Päästöjen kompensointi. JYY on ryhtynyt ilmastokestävyyden tiekartan myötä toimenpiteisiin hiilijalanjälkensä pienentämiseksi. Kaikkia päästöjä ei välttämättä saada kuitenkaan poistettua, jolloin loput pitäisi kompensoida hiilineutraalisuustavoitteeseen pääsemiseksi. Tiekartassa on linjattu, että “[p]äästöjen  kompensointi  on  myös  tehtävä  ylioppilaskunnan  talouden  kannalta  kestävästi” (s. 26) ja että “[y]lioppilaskunnan jatkuvasta toiminnasta syntyvät vuosittaiset päästöt tulee kompensoida täysimääräisesti viimeistään vuodesta 2025 alkaen.” (s. 26)

Keskenään kilpailevia tavoitteita on monia, joten edustajiston on hahmotettava kokonaisuus ja linjattava tavoitteiden keskinäisestä tärkeysjärjestyksestä ja aikataulutuksesta. Kasvavat tulovirrat tulisivat ennen kaikkea kiinteistöliiketoiminnasta, jonka syklit mitataan vuosikymmenissä, joten myös JYYn talouspolitiikan on syytä olla pitkäjänteistä ja ennakoivaa. Edustajiston on ryhdyttävä käymään perusteellista keskustelua siitä, millaiseksi tämä talouspolitiikan pitkä linja muodostuu!

Keskipitkän aikavälin taloussuunnitelmassa linjattiin, että Soihdun tulevaisuudessa mahdollisesti tuottamasta (lisä)voitosta puolet tulisi laittaa vararahastoon ja puolet käyttää jäsenmaksun alentamiseen (KTS luku 2.3 Tulotavoitteet). Tilanne on kuitenkin kehittynyt nopeasti: esimerkiksi omistajaohjauksen periaatteet ja ilmastotiekartta on tehty KTS:n jälkeen, joten sen linjauksia tulisi tarkastella uudelleen laajemmassa kontekstissa. Kovin tarkkoja linjoja ei kuitenkaan ole mielekästä lyödä täysin lukkoon lyhyellä aikavälillä, sillä linjaamistyö edellyttää kattavia skenaarioita ja monipuolisia laskelmia.

Alvarin unioni on pitkään painottanut vastuullista ja pitkäjänteistä taloudenhoitoa ylioppilaskunnassa. Tätä päämäärää tukisivat ennen kaikkea vararahaston kerryttäminen ja Soihdun vapaarahoitteisia investointeja varten säästäminen. Ennen kuin Soihdun osuudesta tehdään tarkempia päätöksiä, tulee Soihdun kuitenkin esittää huolelliset laskelmat siitä, millaisiin vapaarahoitteisiin hankkeisiin tulevaisuudessa voisi olla mahdollista ryhtyä, miten ne rahoitettaisiin ja millaista tuottoa ne varsinaiselle toiminnalle aikoinaan voisivat tuoda. Olemme ryhmänä sitoutuneet myös siihen, että JYYn jäsenmaksua ei enää korotettaisi vaan että sitä pyrittäisiin pikemminkin pitkällä aikavälillä hallitusti laskemaan. On hyvä kuitenkin muistaa, että jäsenmaksun pitäminen euromääräisesti samana on inflaation vuoksi jo itsessään JYYn kannalta taloudellinen menetys – ylioppilaskunnan kulut nousevat jonkin verran joka vuosi, joten jäsenmaksun “indeksikorotusten” tekemättä jättäminen edellyttää joko leikkauksia tai korvaavan rahoituksen kasvattamista. Alvarin unioni suhtautuu myönteisesti myös ilmastokompensaatioihin, mutta niistä on haastavaa tehdä päätöksiä ennen kuin tiedetään, kuinka suureksi hiilijalanjälki jää jo päätettyjen päästövähennystoimenpiteiden jälkeen. Ideaalitilanteessa myös varsinaista toimintaa voitaisiin laajentaa esimerkiksi lisäämällä edunvalvontatoiminnan resursseja, mutta tiedostamme, että muiden tavoitteiden valossa se ei välttämättä ole täysin realistista.

Talouspolitiikan ohella edustajiston ja hallituksen on opittava tekemään aktiivisempaa omistajapolitiikkaa. JYYn liiketoiminnan lanseeraaminen Soihtuna on mahdollistanut uudenlaisen lähestymistavan: Soihtu voidaan mieltää osakeyhtiönä ja JYY sen (ainoana) omistajana. Muodollisesti toki edelleen Soihtu on osa JYYtä, mutta poliittisella tasolla sitä voidaan – ja tulisi – lähestyä nykyistä enemmän omistajaohjauksen näkökulmasta. Omistajaohjauksen ensiaskelia on otettu liiketoimintastrategian ja omistajaohjauksen periaatteiden myötä. Tulevaisuudessa on kuitenkin vielä monta avointa kysymystä ratkaistavana: miten Soihdun “osingonjaosta” käytännössä vuosittain päätetään? Mikä osa JYYn varallisuudesta kuuluu varsinaiselle toiminnalle ja mikä Soihdulle? Minkälainen rooli edustajistolla, hallituksella ja liiketoimintajohtokunnalla on Soihdussa? Näitä ja varmasti monia muita kysymyksiä on syytä miettiä tietoisesti nyt alkavalla edustajistokaudella, kun muutos on vielä tuore.

Teemu Vasama

* * * * *

The Union of Alvar has taken a stance on JYY’s economic policy and ownership steering practices in our new election platform. These are rather recent topics of conversation, so we wanted to open up our thinking more broadly. Traditionally the Council has had somewhat of a limited role in discussions concerning JYY’s finances, which is understandable considering that the basic structures of the budget are quite stable: both income and expenses are more or less on the same level each year. The main source of income are the membership fees, so any change in the budget would have meant a change in the yearly fee.

However, JYY’s business unit – Soihtu – is expected to generate increasing amounts of income for JYY in the future, mainly through real estate projects like Korttelikylä. In recent years, the Council has set goals for Soihtu’s profits, and while it will likely take a relatively long time for that potential to fully materialize, we must start having a discussion on how to use that “extra” money. This is the key question of JYY’s economic policy for the coming decades! There are several possible targets:

  • Expanding the Student Union’s activities: more/better events, lobbying, guidance etc.
  • Accumulating the emergency fund to better prepare for the future
  • Lowering the membership fee
  • Enabling Soihtu’s further investments
  • Compensating JYY’s greenhouse gas emissions

Since there are many worthy causes competing for the same resources, the Council has to prioritize between them. The Student Union’s current stance on this question is that half of any additional income should be put in the emergency fund and the other half used to lower the membership fee. This position, however, was taken before JYY adopted a goal concerning carbon neutrality and before Soihtu’s future investment goals were drafted. The Council must, therefore, reconsider this question in the necessary broader context.

The Union of Alvar has for many years already emphasized the importance of responsible and long-term management of JYY’s finances. To that extent, we consider it important to prioritize the emergency fund and Soihtu’s investments. Further real estate investments are necessary to guarantee the Student Union’s financial independence and stability in the very long-term future. We have also committed to – at the very least – keeping the membership fee at its current level and preferably to even lowering it in a controlled manner. Likewise, we have taken a positive stance on climate compensations, but those will have to wait until we know how effective our current emission cutting measures will have been. Ideally we would love to give more resources to, for example, advocacy work, but we don’t consider it to be realistic in view of the other goals.

In addition to economic policy, the Council and the Board have to learn to be more active in ownership steering: JYY is the owner of Soihtu and ought to start playing the part. It is not wise to meddle in daily affairs, but we student representatives have to make sure that our voice is heard in important matters and strategic decisions. There are many open questions that should be resolved in the near-future: What is the yearly procedure for making a decision on Soihtu’s “dividends”? What is the division of duties between the Council, the Board and the more recent Business Committee? These, and surely many others questions, should be resolved in the next Council term.

Teemu Vasama

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s